ja se laulu kertoo masennuksesta, alkoholista...

Humala. Taas. Vaik koko ajan mietin kuin paljon alkoholi lihottaa, niitä kalorimääriä, niin silti  on pakko ryypätä lähes päivittäin. Ja nyt mul alko 4 viikon loma, eli ryyppyputki  vaan syvenee. Eikä se loppujen lopuks ees helpota, ahistaa silti. Viillot ranteessa vaan lisäääntyy mutta tuleepahan uni paremmin kun on kännissä!
(jotain hyvää sentään)

Miks mun täytyy olla riippuvainen muista ihmisistä? tai lähinnä siitä yhestä. Ja kun se yks ihminen ei oo mikään kovin helppo rakastettava, niin mun ahdinko vaan syvenee. Kai mä sit oon masokisti. Taiolenkin, kyl mä sen tiiän.

                    mun täytyy olla masokisti mielipuoli kun oon vapaaehtoisesti tässä

Syömiset on menny enemmän tai vähemmän vituralleen, mut on ainakin tullu oksennettua. Torstainaki vedin kalsarikännit, seuraavan päivän töistä huolimatta, ryyppäsin ja söin, oksesin kaiken ja sammuin.
Seuraavana aamuna reippaana töihin, jee.

Tänään en onneks oo syöny pal mitään, siitä tää känni johtuukin ku ei tyhjään mahaan paljoo tartte juua et on kännissä <3

Alko taas mietityttää ja harmittaa menetetty ystävyys. Ku menetin yhen parhaista kavereista ku hän alko seurustelee ja kaverit siin sit  näköjää  vähän jäi... Elämäni ainoo ihminen kenel pystyin kertoo melkeen kaiken ja menetin senkin. Tosin menetin sen jo yli vuos sitten mut... Kaipaa sitä aikaa. Ku oli joku joka ehkä tuntus välittävän. Joku joka kuunteli ja joku joka pelasti itsemurhalta.  Nyt sitä ei tee ketään.

Pitäis mennä nukkumaan.

(ja koittaa välttää viiltelyä, mihin en taida nyt pystyä. veitsi on liian lähellä.)

                                      

ristiriita

On se kumma ku toisaalta kaikki vois olla elämäs tosi hyvin, mul on työpaikka, opiskelupaikka, pystyn asumaan omillani, mul on hyvii kavereita ja poikaystävä jota mä rakastan enemmän ku mitään koskaan täs maailmas. Mut silti koko ajan takaraivossa on tunne et mikään ei oo hyvin, kaikki on ihan vituillaan, masentaa ja ahdistaa jatkuvasti. Jos pää ei olis tämmönen mun elämä olis melkeen täydellistä. Oon koittanu ajatella eri tavalla. Oon koittanu olla ajattelematta yhtään mitään. Ei onnistu.


Koska oon lihava.


ja ruma.


Oon taas oksentanu joka päivä, monta kertaa. Kaiken mitä oon syöny. Koko ajan niin helvetin turvonnu ja ällöttävä olo. Mut ei, eihän tämmönen paksu voi lopettaa syömistä. Mättää vaan menemään. Ja oksennan.


ja viillän.


Sain taas paniikkihäiriö kohtauksen. Sekin vielä. Ihan ku muuten ei ois tarpeeks vaikeeta. Toisaalta haluisin hakea apua tähän kaikkeen, tai siis lähinnä masennukseen yms koska ei näin lihavalla mitään syömishäiriöö voi olla. Jos sais jotain kivoja piilereitä joilla sais pään sekasin? Mut en pysty menee lääkäriin. En pysty puhumaan kenellekkään, enkä edes halua.


Ehkä vaan kärsin aikani kunnes tapan itteni.


Ainoo minkä takia oon hengis on mun poikaystävä. Koska jos tappaisin itteni en enää ikinä näkis sitä. Enkä tuntis sen kosketusta, en vois kuunnella sen hölmöjä ja söpöjä juttuja enkä näkis enää koskaan sen hymyä. Kun katonki sitä ni mietin vaan et kuin paljon mä sitä rakastan. <3 Välil meinaan itkee onnesta ku se on niin ihana, mut hetken päästä voisin itkee ahdistusta ja masennusta.
ristiriita
Tää ristiriitanen olo repii mut rikki. Sekoon kohta oikeesti. En haluis mitään muuta ku et voisin nauttii täst elämäst niinku muutkin. Mut en vaan voi.


Taidan mennä oksentamaan.

                                           I hurt myself today

                                           to see if I still feel

                                                         I focus on the pain
                                                    The only thing that's real      

in the drugs

Joo aikas sekava viikonloppu takana. Tuli taas vedettyä viinaa ihan tarpeeks, paitsi et sekään ei riittäny ku kyytipojiks viel muskottipähkinää ja rauhottavia. Oon niin vitun fuck'd up.

Koko ajan vaan haluu pois täältä, itsemurha pyörii mieles ihan liikaa.

                                          (tuli taas viilleltyä)

Perjantain oli ensin ihan hauskaa puistos ryyppäämäs, mut sit alettiin puhuu liian syvällisiä ja mua alko ahistaa niin helvetisti. Tulin varmaa paljastaneeks liikaa, mut ei ne tuntunu pahemmin välittävän. jatkovat hauskanpitoo.
Siit puistost piti sit lähtee baariiin mut en enäää pystyny. En mitenkää. Otin taksin, menin himaan, vedin pään entistäki sekavammaks ja lähin ulos. Muuta en muista mut aamul oli ranteet auki ja vaatteet märät eli olin käyny joessa.
Tiiä sitte miten olin sielt himaan joutunu ku tarkotus ei varmaan ollu vaan uida vaatteet päällä. Todennäköisesti tarkotus on ollu kuolla. Hukkua. Päästä pois täst helvettist.

Ei vaan jaksais olla näin vitun sekasin koko ajan.

Haluun viinaa ja lääkkeitä.

paperinukke

Viikonloppu meni festareil, stam1na, pmmp, klamydia sekä uus rakkaus guano apes <3


Juotua tuli paljon ja syötyä onneks vähemmän. 


Kiva tämmöne buliminen kausi taas vaihteeks päällä, vessanpönttöö on tullu halailtuu paaaaljon...
Parempi ois ku ei söis ollenkaa kaikkee paskaa ni ei tarttis oksentaa, mut jotenki tosi kierol taval mä ehkä salaa nautin siitä tunteesta... hmm


En kyl tajua et miks ei voi hyväksyy itteään semmosena ku on. Elämä ois niin pal helpompaa. Kaikki johtuu vaan mun huonost itsetunnost, ja tää huono itsetunto johtuu mun äidistä.


Jos oma äiti on koko mun ikäni, 20 vuotta, haukkunu mua rumaks ja lihavaks, ja jatkuvasti hokee et "mene lenkille", "älä syö tota", "sun ei ehkä kannata syödä vaiks me muut syödäänki" jnejne.
Ja se on pari kertaa ihan oikeesti sanonu et :
              "hommaa itelles vaikka joku syömishäiriö ni laihtuisit"
Mä tiiän itekki etten oo ollu niin lihava. Mut koht en ainakaan oo.


Sitä saa mitä tilaa.


Musta tulee laiha
                             nyt loppu syöminen ja aletaa ryyppää!