Humala. Taas. Vaik koko ajan mietin kuin paljon alkoholi lihottaa, niitä kalorimääriä, niin silti on pakko ryypätä lähes päivittäin. Ja nyt mul alko 4 viikon loma, eli ryyppyputki vaan syvenee. Eikä se loppujen lopuks ees helpota, ahistaa silti. Viillot ranteessa vaan lisäääntyy mutta tuleepahan uni paremmin kun on kännissä!
(jotain hyvää sentään)
Miks mun täytyy olla riippuvainen muista ihmisistä? tai lähinnä siitä yhestä. Ja kun se yks ihminen ei oo mikään kovin helppo rakastettava, niin mun ahdinko vaan syvenee. Kai mä sit oon masokisti. Taiolenkin, kyl mä sen tiiän.
mun täytyy olla masokisti mielipuoli kun oon vapaaehtoisesti tässä
Syömiset on menny enemmän tai vähemmän vituralleen, mut on ainakin tullu oksennettua. Torstainaki vedin kalsarikännit, seuraavan päivän töistä huolimatta, ryyppäsin ja söin, oksesin kaiken ja sammuin.
Seuraavana aamuna reippaana töihin, jee.
Tänään en onneks oo syöny pal mitään, siitä tää känni johtuukin ku ei tyhjään mahaan paljoo tartte juua et on kännissä <3
Alko taas mietityttää ja harmittaa menetetty ystävyys. Ku menetin yhen parhaista kavereista ku hän alko seurustelee ja kaverit siin sit näköjää vähän jäi... Elämäni ainoo ihminen kenel pystyin kertoo melkeen kaiken ja menetin senkin. Tosin menetin sen jo yli vuos sitten mut... Kaipaa sitä aikaa. Ku oli joku joka ehkä tuntus välittävän. Joku joka kuunteli ja joku joka pelasti itsemurhalta. Nyt sitä ei tee ketään.
Pitäis mennä nukkumaan.
(ja koittaa välttää viiltelyä, mihin en taida nyt pystyä. veitsi on liian lähellä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti