27 joulukuuta 2011

nimität mua hirviöksi

Minä oon.
Huono ihminen.
Paha, täysin paska

Tänään oli taas kamalin päivä pitkään aikaan.
Vaikka luulin jo olevani pohjalla.

Tappelin mun äitin kanssa, se haukku mut pystyyn ja syyllisti mua. Sanoi että oon kamala ihminen ja täys paska. En tee kuulemma mitään järkevää. Saan kaikille muille oahan mielen ja kaikki kuulemma pelkää koko ajan milllä mielellä mä oon. Kukaan ei kuulemma enää jaksa mua.
Sano että pitäiskö hommata sulle jotain pillereitä.
Ja että ootkohan sä masentunut, sitä ei kuulemma välttämättä ite huomaa..

Joo vittu en ookkaan tässä ku 7-8 vuotta ollu masentunut.



Enkä todellakaan haluu puhuu näistä mun äitin kanssa, joka samaisessa keskustelussa haukku mut lihavaksi ja rumaksi ja ihmetteli mistä mulle on muka voinut tulla näin huono itsetunto kun hän on aina mua niin kehunu ja antanu kaikkensa.

Vittu just joo se ei oo mulle mitään antanu, haukkunu vaaan koko elämän. Ei se musta välitä niinku mun siskosta ja veljestä. Ketään ei ees kiinnosta mun asiat, jos oon jotain yrittänyt sanoa joskus niin ne alkaa puhua päälle eikä kukaan kuuntele. Ei niitä kiinnosta.

Miten paskasti voi mennä kun oma äiti, eikä perhe rakasta??

Oon kuullukkin että masennukseeen auttaa syyttely ja huutaminen. jepjep

Ja äiti huusi että sain mun siskolle tosi pahan mielen, mistä mulle tuli niin älyttömän paha olla kun oon  niin paha ihminen että pilaan muidenkin elämän. No pyysin siskolta anteeksi kun oon tämmönen, en sille mitään voi, mut ei se ollu suuttunut ja oli tosi ihana :) jotain hyvää sentään välillä.

No koitan nyt vältellä mun mutsia niin paljon kun voin, en haluu puhua sen kanssa mitään, en halua kattoa kun se itkee ja syyllistää mua ja ihan kun mikään ei olis sen vika.

Onpas kivan pitkä vuodatus. Ja ton riidan takia itkin keskellä kauppaa kun en vaan voinu pidätellä kyyneleitä, ja oli pakko juosta ulos. Ulkona koitin keskustassa mahdollisimman äkkiä päästä autolle ettei ihmiset ihmettele kun yks parkuu silmät päästään.

Koko päivän oon vaan itkeny.

Söin myös puolikkaan pizzan jonka oksensin.

Päivällä kirjoitin jo lapun jossa luki
anteeksi kaikesta, en pysty enää

Se piti jättää keittiön pöydälle ja lähteä. Lähteä viimeisen kerran, lähteä kokonaan pois.

Päästä pois täältä.

Päätin kuitenkin säästää lapun myöhemmäksi, ja tyydyn vähän lievempään ja väliaikaiseen helpotukseeen,


                                terääni.

25 joulukuuta 2011

kaikki kääntyy vielä parhain päin

edes jotain ihan älyttömän piristävää,
2 ensimmäistä lukiaa, kiitos teille <3
mutta niin
Kaikki kääntyy vielä parhain päin
tavalla tai toisella.

Epäilen ettei sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta vaikka sitten lopettamalla elämä.

taivut tai murrut
sammut tai palat
ajat päälle tai väistät ojaan
muutut tai et


katsotaan
nyt tämäkin
näytös
loppuun

Koko ajan vaan itkettää.
Tänään jouduin syömään.
Onhan jouluna perheen kanssa pakko syödä jos ei halua herättää epäilyksiä.

En kestä.
Enkä voi ees oksentaa kun kaikki kuulis.
En kyllä paljoo syöny, mutta liikaa omasta mielestä kuitenkin.

Terä on niin valmiina, se odottaa mua. Se odotttaa että tarttuisin siihen ja tuntisin sen viileän pinnan. Katsoisin kuinka se painautuu ihooni - ja rikkoo sen. Lämmin veri valuisi vuolaana pitkin kättä.
Se kutsuu mua.

On niin paha olla. Syömiset on mennyt niin hyvin, ja nyt joku vitun joulu pilaa kaiken. Oon heikko. Mutten voinut herättää epäilyksiä. Voisinpa ees oksentaa.

vaikka heräisit vieraasta talosta
vaikka laulaisit kuurojen seurassa
vaikka silpoisit jälkikasvusi tai
vaikka kärsisit elinkautista

vaikka syntyisit maahanmuuttajana,
tai vihaisit uutta tatuointia
vaikka hengittäisit hermokaasua
vaikka kaivat itsellesi hautaa

vaikka uhkailet tyhjällä aseella,
tai rakastat vain kasvoja peilikuvassa
tai odotat lopunajan petoa,
tai elät ikuisessa surussa

Kaikki kääntyy vielä parhain päin

Vitut joulusta, minä viillän.




24 joulukuuta 2011

hide and seek

Musta joulu


Mä kaipaan niitä laapsuuden jouluja kun osasi vielä nauttia. Nykyään vaan vituttaa ärsyttää ja itkettää koko ajan. Tänäänkin jouduin pari kertaa pakenemaan vessaan kun kyyneleet vain alkoivat tulla. Terä kädessäkin olin jo useamman kerran, sain kuitenkin oltua viiltelemättä, vaikka näin joulun kunniaksi.


Tuntuu etten oo pitkään pitkään aikaan pystynyt hengittämään kunnolla kaiken tän ahdistuksen takia. Rintaa puristaa jatkuvasti enkä pysty tähän enää kauaa.


Must tuntuu että mun poikaystävä jättää mut. Se on viikon ajan ollu tosi kummallinen, ei oo vastannu viesteihin ja jotenkin etäinen. Oli se mun tykönä yötäkin mut silti jotenkin etäinen. Ehkä mä vaan kuvittelen mut mua pelottaa ihan järkyttävästi. Mä ahdistun todella helposti ja todella pienistä asioista mut en kestä tätä jatkuvaa pelkoa ja ahdistusta. Ja romahdan jos se jättää mut.


Silloin se on loppu


Olen sen jo päättänyt kauan sitten


Kun mun poikaystävä mut jättää, minä jätän koko vitun maailman


tapan itseni.


En haluu mitenkään syyllistää ketään, mut mun poikaystävä on täl hetkel ainoo asia ku pitää mut vielä täällä. Ainoo syy elää.




Mut se on joskus ennenkin ollu tämmönen ni pakko vaan toivoo ettei se johdu must ja tilanne paranis pian... En voi muutakun toivoa.



Where are we?
What the hell is going on?
The dust has only just begun to fall
crop circles in the carpet
sinking feeling

Spin me round again and rub my eyes.
This can't be happening.


Kunpa en olisi minä
Olisinpa joku muu jolla olisi jonkun muun pää
ajatukset


En halua olla minä


Oon miettiny et jos vaan lopettais tän esityksen.
Katsotaan nyt tämäkin näytös loppuun


Näyttäis kuinka masentunut sekopää oikeesti on. Syömishäiriöineen kaikkineen
Viiltelis ja olis masentunut ihan avoimesti
Oksentais ja olis syömättä ihan avoimesti
Menis vaikka johonkin hoitoon
Mut ei tarttis esittää


ihmiset ehkä ymmärtäis paremmin mun käyttäytymistä


En vaan pysty.


Mmm, what you say?
that you only meant well? Well, of course you did.
Mmm, what you say?
that it's all for the best? Because it is.
Mmm, what you say?
that it's just what we need? And you decided this.
Mmm what you say?
What did she say?

Ransom notes keep falling out your mouth.
Mid-sweet talk, newspaper word cut-outs.
Speak no feeling, no I don't believe you.
You don't care a bit. You don't care a bit.

You don't care a bit.
You don't care a bit.
You don't care a bit.
You don't care a bit.
You don't care a bit.

20 joulukuuta 2011

hurt

I hurt myself today
to see if I still feel
I focus on the pain
the only thing that's real
The needle tears a hole
the old familiar sting
try to kill it all away
but I remember, everything

Mä niin rakastan mun uusia teriä.
Pitää vaan varoa ettei innostu liikaa.
Veri on vaan niin kaunista
ja kyyneleet

Ahdistus sopii mulle
tai ei,koska se olo on sanoinkuvaamattoman kauhea
huutoitkua
viiltelyä
itsensä hakkaamista
istun lattialla
terä kädessä
juon
ja juon
ja juon
lisää alkoholia
jotta sais ees hetken nukkua
mut en uskalla nukkua
en oo pariin yöhön nukkunut ollenkaan,
en vain uskalla yrittää nukkua, koska pelkään etten saa unta.

Mä pelkään että mä kuolen
tai etten kuolekkaan
En unta saa
en nukkua uskaltaisikaan

Mutta se ahdistus
sopii mulle yhdestä syystä:

En oo pystyny syömään nyt pariin päivään mitään

mitään

Kun ahdistaa, ei vaan pysty

Ahdistus tappaa sen loputtoman nälän

ja voin olla kevyt.

Siksi haluaisin ahdistua lisää
mutta jos ahdistun lisää
se tappaa minut

minä tapan minut

pääni
ne äänet
masennus
ahdistus
terät
äiti
minä
minä
poikaystävä
minä

joku näistä minut tappaa

On vain ajan kysymys, milloin.


Jos tekisin sen hukuttamalla itseni
olisin entistäkin rumempi ja turvonneempi kun minut löydetään
sitä en halua

Ampuminen olisi parasta
verta
sitä kaunista verta
mutta mistä ase?

Yliannostus olisi itselle helpointa
Ja viiltää syvemmälle kuin koskaan.

Kysymys kuuluu siis: milloin?

07 joulukuuta 2011

fucked up

En ees tienny et ihminen voi olla näin vitun sekasin.

Vedin viimeviikon maanantaina kalsarikännit himassa, tosin siitä en muista mitään. viime torstaina sitte ihmettelin ku postiluukusta tipahti paketti. En ainakaan muistanu mitään tilanneeni... No mut avastin paketin jossa ei ollu mitään muuta kun pienen pieni paketti enkä ees ensin tajunnu et mitä ne on. Avasin sen ja tajusin et siinä on 10 kpl partateriä.

Yhtäkkiä muistin edes jotain maanantaista. Olin ilmesesti ahdistuksissani tilannut partateriä netistä, kun ei kämpäs olleil teril ollu saanu tarpeeks hyviä viiltoja.

Siinä kyl mietti et kuinka sekasin voi olla. Toisaalta olin peloissani et mitä mä oikeen teen, mut toisaalta onnellinen kun ei niistä ikean veitsistä oo mihinkään.

Jätin terät sikseen ja lähdin porukoille viikonlopuksi. Ja koko viikonlopun näin mielessäni ne terät odottamassa. Nyt oon takasi kämpillä ja terät on tossa vieressä, tuijottamassa. Ne kutsuu mua. Tänään todennäköisesti illalla niitä joutuu testaamaan.



Tää blogin kirjottaminen on mulle hirveen vaikeeta, en vaan osaa kirjottaa. Ja vieläku ketään ei tod näk tätä lue tuntuu niin hölmöltä. Yritän kuitenkin vielä jaksaa, saa tänne vähän ajatuksia selvennettyä.

Rystyset punoittaa kivasti ja käsi tuoksuu monenkin pesun jälkeen vatsahapoille.

Oon niin täynnä vihaa. Itseäni, maailmaa ja tätä kaikkea paskaa kohtaan. Vihaan.

Tänään nollaamaan, jos koittais olla ahdistumasta tai ainakin pitää pitää se sisällä.

Olutta kiitos.