hurt

I hurt myself today

to see if I still feel

I focus on the pain

the only thing that's real
The needle tears a hole
the old familiar sting
try to kill it all away
but I remember, everything

Mä niin rakastan mun uusia teriä.

Pitää vaan varoa ettei innostu liikaa.

Veri on vaan niin kaunista

ja kyyneleet

Ahdistus sopii mulle

tai ei,koska se olo on sanoinkuvaamattoman kauhea

huutoitkua

viiltelyä

itsensä hakkaamista

istun lattialla

terä kädessä

juon

ja juon

ja juon

lisää alkoholia

jotta sais ees hetken nukkua

mut en uskalla nukkua

en oo pariin yöhön nukkunut ollenkaan,

en vain uskalla yrittää nukkua, koska pelkään etten saa unta.

Mä pelkään että mä kuolen

tai etten kuolekkaan

En unta saa

en nukkua uskaltaisikaan

Mutta se ahdistus

sopii mulle yhdestä syystä:

En oo pystyny syömään nyt pariin päivään mitään

mitään

Kun ahdistaa, ei vaan pysty

Ahdistus tappaa sen loputtoman nälän

ja voin olla kevyt.

Siksi haluaisin ahdistua lisää

mutta jos ahdistun lisää

se tappaa minut

minä tapan minut

pääni

ne äänet

masennus

ahdistus

terät

äiti

minä

minä

poikaystävä

minä

joku näistä minut tappaa

On vain ajan kysymys, milloin.

Jos tekisin sen hukuttamalla itseni

olisin entistäkin rumempi ja turvonneempi kun minut löydetään

sitä en halua

Ampuminen olisi parasta

verta

sitä kaunista verta

mutta mistä ase?

Yliannostus olisi itselle helpointa

Ja viiltää syvemmälle kuin koskaan.

Kysymys kuuluu siis: milloin?