En oo kirjottanut taas pitkään aikaan. En oo vaan pystyny.
Aloin taas ottaa tästä kirjottamisesta liikaa paineita ja en lopulta pystynyt tekemään mitään.
Oon vaan koittanu pysyä hengissä.
L oli täällä viikonlopun. Oli tosi ihanaa, mut koko ajan sain varoo etten oo liian synkkä. Etten vaikuta masentuneelta. Pitää olla iloinen.
Tai ei mun ees koko aikaa tarvinnu esittää. Kyllä mä taisin ihan oikeasti olla onnellinen. L:n kanssa mä oon. Se jostain kumman syystä pitää musta sellasena ku oon.
En ees viiltäny koko viikonloppuna. Enkä oksentanut. Vaikka tiukkaa teki.
Tai siis en oksentanut enne tätä iltaa. Ennen kuin L lähti.
Eli kaikki meni hyvin niin kauan ku L oli täällä. Kun se oli lähdössä, mä vaan itkin, mut sain itteni jotenkin vielä hallittua. Kun ovi sulkeutui sen perässä, romahdin ihan kokonaan. Itkin ihan tajuttomasti. Romahdin vaan lattialle, ja itkin, sellasta huutoitkua.
Sen jälkeen söin ja oksensin. Oksensin ihan helvetisti. Kaiken. Lopulta vaan makasin täristen vessan lattialla, en jaksanut enää liikahtaa mihinkään. Oon loppu.
Seuraavat päivät paastoa. Nyt olo on niin masentunut. Oon pohjalla. Jos tää tästä vielä menee huonommaksi, se on loppu. En pysty.
Shine, shine on me
Shine, shine on me
Shine, shine on me
Shine, shine on me
Can't you see it's all your future
feelings have to be pushed away
can't you see it's just a feeling
Shine, shine on me
Shine, shine on me
Shine, shine on me
Shine, shine on me
Can't you see it's all your future
feelings have to be pushed away
can't you see it's just a feeling
Shine, shine on me
See me walking, see me crawling
See my future, see a dead man
See me walking, see me crawling
Shine, shine on me
Nyt alan jo ihan tosissani harkita sitä avun hakemista. En vaan tiedä mistä.
En pysty enää tähän.
Olen loppu.
