rikkipää

Ahdistus. Jatkuva ahdistuksen tunne mikä ei jätä rauhaan.
Ja kamalinta on se, miten fyysisesti ahdistus mussa ilmenee. Kun voi henkisesti pahoin, voi myös ruumis pahoin. Jatkuva paha olo, oksentamista, pyörtyilyä, itkua ja valtava puristava tunne rinnassa. Edes hetken helpotuksen tuovat viiltely, oksentaminen ja humala.


Viimeaikoina oon huomannu etten enää saa juurikaan syötyä, mikä on hyvä koska en sitä haluakkaan. Ei ole nälkä, ei pysty syömään. Ja jos saakin syötyä se tulee refleksin omaisesti ylös. Nykyään tuntuu että oksennan jatkuvasti, tahtomattanikin. Syömättömyyden tunne ja se ettei kaipaa ruokaa on toisaalta jotenkin hämmentävää, mutta samalla todella tyydyttävää. Kun pystyy olemaan syömättä voin tuntea olevani itseeni edes jossain asiassa tyytyväinen. Ja tyytyväisyyden tunnetta en ole tainnut tuntea sitten lapsuuden, jos silloinkaan.


Sanotaan ettei pessimisti pety. Mielestäni itseäni pessimistisemmäksi ei kauheesti voi päästä, ja silti saan pettyä päivittäin, sekä itseeni että muihin. Ei vaan jaksa pettyä enää.


Vituiks menee kuitenki.