Jussina oli ehkä ihan hauskaa. Tai oliki, mut alko itteään ahistaa ku huomas et vitutti ja teki mieli murjottaa koko ajan vaiks ois pitäny pitää hauskaa. Ei vaan pysty esittään koko aikaa. Vaik yritin. Ja yritän. Tosin oon mä jo saanu uskoteltua ihmisil et ei mua enää mikään masennus ynnä muut vaivaa, ne on jo takana päin.
Mutku ei oo. Ne on totta. Ja ne on.
En voi enää kieltää sitä itelleni.
Juhannuksen tuli juotua, liikaakin joo ku yritti päästä ees hetkeks pois ja unohtaa kaiken paskan. Eihän se onnistunu, paitti ehkä hetkellisesti. Mut ennen kaikkea juhannuksena tuli SYÖTYÄ ihan liikaa. Järkyttävästi liikaa. En tosin silti syöny niin paljon ku muut mut silti ihan liikaa ja nyt hajoon.
Viilsin taas eilen vaik olin päättäny et en enää. Olin vaan taas saanu pettyy yhteen ihmiseen, tai ehkä petyin itteeni ja odotuksiini. Mut lähes tulkoon saman tien ku olin viiltäny tää ihminen soitti ja sano tulevansa mun luo <3
Kiva siin sit taas peitellä rannetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti