...alemmuudesta, pelkotilasta...

Pelottaa.

Mua pelottaa etten selviäkkään tästä kaikesta ite. Masennuksesta. Oon uskotellu itelleni ja muille et se on jo parempaan suuntaan menossa, et en muka oo niin masentunu. Mut oon vaan huijannu. Itteäni ja muita. En tiiä kauanko jaksan elää. Voi olla etten kauaa. Olis niin helppoa tappaa ittensä, mut miks en sit tee niin? Miks en aikasemmin oo onnistunu yrityksissäni?





Mun käsi viime keväänä. "Vahingossa" viilsin lasinsirulla käteen.

 Ehkä jotenki ei vaan osaa päästää irti. Ehkä mä haluun kattoo viel vähän aikaa jos elämään tulis jotain parempaa. Jos kaikki jotenki yhtäkkiä muuttuis paremmaks. Mitä ei kyl tod näk tapahdu mut niin. Jotenki en haluais vielä luovuttaa elämän suhteen.
     tai sitte vaan lopetan tän paskan.

Sain taas paniikkikohtauksen. Olin sentään yksin kotona ni ketään ei nähnyt, mut luuulin et kuolen. Ja ketään ei ollu auttamassa. Oisinpa vaan kuollu.

Syömisistä sen verran et oon onneks syöny tosi vähän! :) Tosin se vähä mitä oon syöny ni sen oon myös oksentanu... Toisaalta hyvä, mut toisaalt haluisin lopettaa tän oksennushelvetin.

En haluuu ajatella mitään, vedän taas pään täyteen.