Uusi asunto.
Uusi alku.
Päätös on tehty
uusi yritys
pienempi minä.
Pitää ostaa vaaka, ei ruokaa.
Jos voin olla syömättä ees tän päivän, tiedän pystyväni tähän.
Huomenna voi syödä vähän, 1-2 asiaa jos on ihan pakko.
Mut tänään en syö.
Jos syön tänään en pysty mihinkään täs elämässä.
Tänään se nähdään mistä mut on tehty.
Tai ei sittenkään.
Koska tänään mä muutan jotain itsessäni, muuten en tähän pysty.
Rakastan tätä tunnetta;
kädet tärisee
rystyset punoittaa eilisen syömisen, tai siis oksentamisen jäljiltä
ranteessa 2 viiltoa, jotka punoittaa
ja tuntuu.
Haavoitan itseäni, jotta tietäisin olevani elossa. KIPU saa minut tuntemaan itseni edes hieman elävämmäksi. Muuten olen täysin turta. Turta tähän kaikkeen paskaan.
KIPU on ainut mitä tunnen. Se rauhoittaa.
Rakastan istua huoltoasemalla
katsoen ihmisiä
joilla ei ole aavistustakaan mitä sisälläni tapahtuu
aikomuksistani
tämä tunne on ainoa asia joka saa minut
hymyilemään
edes vähän
Ihmiset tunkevat ruokaa suuhunsa
ahmivat
katson sitä aktia täynnä inhoa
hymyillen
onneksi en enää ole kuten he
onneksi en enää ole kuten ennen
mikään ei ole kuten ennen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti