Olin 3 päivää syömättä edellisen tekstin jälkeen.
Pakko oli syödä jotain kun pyörryin koulussa. Sen jälkeen on menny vaihtelevasti, välilllä syöny enemmän, välillä vähemmän. Oksentanu melkeen joka kerta kun oon jotain syöny.
Huomasin ettei spagettia ja nuudeleita oo kiva oksentaa. Tai sikäli et ne on tosi helppoja saada ylös, mut jos ei oo pureskellu kunnolla ei oo kauheen kivan tuntusta ku spagetti on osittain suussa ja osittain jossain ruokatorvessa tai mistä ne ruuat nyt ylipäätään tulee kun oksentaa. Ja tuntee miten se liukuu kurkusta ylös. Hitaasti. Mutta varmasti.
Ryyppääminen senku lisääntyy. Karkaa käsistä. Nytkin juon kossua lantrattuna siideriin. Tahdon vaan unohtaa mut ei se onnistu, kännissäkään. Oisinpa ees hetken onnellinen.
Onneks krapulassa ei pysty syömään, oksentaa vaan vatsahappoja.
Ostin sen vaa'an.
En oo uskaltanu viel nousta sille. En pysty. Pelkään että se on liikaa, ja pelkään sitä mitä teen kun se on liikaa. Jotain lopullista. Oon kyllästyny olemaan lihava.
Lihava.
En jaksais enää. Mun on pakko laihtua, tai sitte lopetan koko paskan ja tapan itteni.
Pitäis varmaan asettaa joku aikaraja. Jos siihen menessä en oo tarpeeks laiha,´
tapan itteni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti