jäteputkiaivot

Aloitin yhden jos toisenkin blogin joskus vuosia sitten. Kirjoitin ehkä yhden tai kaksi kertaa, mutta lopulta ahdistus kirjoittamisesta kasvoi niin suureksi, etten pystynyt kirjoittamaan, käymään blogissani tai edes lukemaan kommentteja.

Tämän blogi loin joskus aikoja sitten, mutten pystynyt kirjoittamaan mitään. En pystynyt edes avaamaan sitä. Mikä on hullua, koska mun tarkotus oli purkaa tänne ahdistusta mikä syntyy kun ei pysty kenellekkään puhumaan ongelmista. Minkäs sitä itselleen ja ahdistukselleen voi.

Ehkä nyt yritän unohtaa kirjoitusahdistuksen ja oottaa tän blogin terapiana, päivä kerrallaan. Ehkä mun elämä alkaa jossain kohtaa selkiintyä. Vaihtoehtoina parempi, ehkä jopa onnellinen elämä, sekä kuolema, mikä kullostaa tällä hetkellä huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta.

Tosiaan,
taustoista sen verran, että vaikeuksia ja ongelmia löytyy jo noin vuodesta 2004. Päällimmäisinä vakava masennus ja ahdistus, jotka ovat siis olleet osa minua jo yli 7 vuoden ajan. Itsemurhaa on tullut pari kertaa koitettua ja lähes päivittäin ajateltua, viiltelyä jo monta vuotta takana. Paniikkihäiriö-kohtauksia parina viime vuotena, sekä syömishäiriön kanssa kamppailua, välillä enemmän, välillä vähemmän, kuitenkin koko ajan syvemmälle sairauteen ajautuen.

Ei vaan jaksa elää, ei jaksa elämää.